Haluaisin ensimmäiseksi kysyä: Millaiselta kuulostaa ihminen, ketä on nälkäinen, väsynyt, vihainen, surullinen, rakastunut, leikkisä, pelokas, empaattinen ja utelias?
Millaiselta kuulostaa ihminen, joka on: Nopea, rationaalinen, tehokas, järkevä, sinnikäs, komea, hauska, karismaattinen, kuuliainen ja energinen?
Kolmanneksi: Mitä piirteitä me ihmisiltä vaadimme ja miksi?
Vaatii rohkeutta olla haavoittuvainen ja avoin, näyttää tunteitaan, vaikka välillä ottaisi osumaakin. Jokainen ihminen on haavoittuvainen, tunteellinen ja oman hormonitoimintansa vaikutuksen alaisena oleva yksilö. Haavoittuvuus on inhimillinen ominaisuus – miksi se olisi negatiivinen asia?
Vahva ei ole ihminen, joka pystyy aina pitämään suojamuurin kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä näytä tunteitaan. Ei se, joka pysyy epämukavuusalueella tavattomia aikoja oman hyvinvointinsa tai rauhansa kustannuksella. Ei se joka kovalla sisulla aina vaan jaksaa tuottaa, ja ainoastaan rationaalisesti harkita. Monen käsitys tämän tyylisestä vahvasta ihmisestä on minun mielestäni hyvin harhaanjohtava ja huolestuttava ilmiö. Tässä esimerkissä ihmisessä ihannoidaan täysin epäinhimillisiä ominaisuuksia. Ihminen ei ole kone. Globalisaation, tekoälyn, markkinatalouden keskelläkin ihminen on vieläkin ja tulee olemaan ihminen – eläin.
Vahva on se, joka pystyy näyttämään tuntemuksiaan, olemaan avoin ja hyväksymään oman itsensä ja tunne-elämänsä hyvine ja huonoine puolineen sekä edustamaan sitä tasapainoista kokonaisuutta rohkeasti muille ihmisille. Ketä osaa arvottaa ihmisiä ja asioita, muun kuin tuottavuuden, kasvun ja kovuuden nimissä.
Muoviroskan minimointi on tärkeää. Se on tärkeää siksi, että se on maailman vakavimpia uhkia vesiekosysteemille. Muoviroska lisäksi vahingoittaa eläimiä sekä ympäristöämme merkittävästi. Lisäksi mikromuovi luonnon kiertokulussa on ongelma, jonka laajuutta emme vieläkään täysin ymmärrä.
EU on vähentänyt muoviroskaa mm. tuotekielloin. Muovipilli hajoaa 200 vuoden kuluessa ja muovipullo voi kellua meressä jopa 450 vuotta. Se on kestämätöntä. Suurin osa meistä on varmaankin huomannut, että muovipillit sekä kertakäyttöiset muoviaterimet ovat hävinneet kaupoista ja ravintoloista. Tämä on ollut varmasti vaikuttava teko, mutta mitä muuta voitaisiin tehdä?
Euroopassa matkustaneena olen kiinnittänyt huomiota siihen, että suurimmassa osassa maita pulloja ei voi palauttaa kauppaan panttia vastaan tai edes ilman panttia. Täten suuri osa muovipulloista päätyy sekajätteeseen.
Hanaveden juominen ei ole tyypillistä kaikkialla Euroopassa. Tästä voi päätellä, että muovipulloja kulutetaan silloin enemmän näissä maissa Pohjoismaihin verrattuna.
Minustatehokas tapa lisätä laajemmin muovin kierrätystä ja näin vähentää muoviroskaa olisi kehittää kertakäyttömuovidirektiivin rinnalle myös direktiivi, jossa säädettäisiin suoraan pullonpalautusta ja panttijärjestelmän käyttöönotosta EU-maissa.
EU:n tavoitteena on, että 100% muovipakkauksista on oltava kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä. Vaihtoehtona panttijärjestelmälle ollaan esitetty tuottajavastuulakia, jotta yritys olisi itse vastuussa pakkausjätteidensä keräyksestä ja kierrätyksestä. Näen tämän kuitenkin paljon tehottomampana vaihtoehtona. Se, että tuottaja järjestää ja kustantaa muovin asiallisen kierrätyksen, ei suoraan takaa jätteiden päätymistä oikeasti kierrätykseen.
Lisäksi käytännön toteutus tuottajavastuulaissa on todennäköisesti hyvin hajanainen riippuen sekä valtiosta että yrityksestä.
Panttijärjestelmä on tehokas, sillä se motivoi rahallisesti jokaista tukemaan kiertotaloutta, myös niitä, joita ei niin sanotusti kiinnosta kierrätys pätkän vertaa. Ehkäpä tulevaisuudessa panttijärjestelmä voisi ulottua myös muihin muovipakkauksiin. Lisäksi koen panttijärjestelmän edistävän positiivisesti yleistä mielipidettä kiertotaloudesta.
Palkkaneuvottelut matkailu- ja ravintola-alalla tulivat päätökseen. Iltalisä nousi 20 senttiä, eli nyt 1,30€. Yötyölisä nuosi 2,17 eurosta 2,21 euroon. Palkkaa korotettiin 1,9%.
Verraten kaupan alaan iltalisä on 3,92 € ja yölisä 5,89 €. Lisäksi lauantailisä 5,17 €, jota matkailu- ja ravintola-alantyöehtosopimuksessa ei ole enää ollenkaan.
Voimme siis todeta, että ravintola-alan palkkakehitys on jäänyt täysin jälkeen muiden alojen palkkakehityksestä ja yleisestä hintatason noususta. Asuminen, eläminen ja liikkuminen on vuosien saatossa kallistunut enemmän, kuin mitä palkat ovat nousseet.
Kun koronavirus iski maailmalle ja suomeen, alettiin käydä YT-neuvotteluja ja iso osa alan työntekijöistä lomautettiin. Moni siirtyi väliaikaisesti muihin töihin esim. kaupan alalle. Työskentelin siihen aikaan myös itse hetken kaupassa. Monille työntekijöille alkoi valjeta kontrasti eri alojen vähimmäistyöehdoista. Taukokulttuuri matkailu- ja ravintola-alalla on myös hyvin persoonallinen. Tai oikeastaan taukoja ei useimmissa tapauksissa ole. Puolen tunnin ruokatauko ja kahvitauot tuntuivat monen mielestä varsin miellyttäviltä alan vaihdon jälkeen.
Koronakriisin myötä, useampi havahtui siihen kuinka kiva olikaan viettää lauantai ilta perheen ja ystävien parissa. Moni käytti tilaisuuden hyväkseen ja ryhtyi opiskelemaan.
Ilmiö on samanlainen esim. Ranskassa. Ranskassa tosin työnantaja-, että palkansaajat yhdessä pitävät ratkaisuna tilanteeseen palkankorotuksia. Harvinaista, mutta totta!
Miten meillä voi olla työvoimapula samaan aikaan, kun Suomessa on 322 600 työtöntä työnhakijaa, kun mukaan lasketaan kokoaikaisesti lomautetut? Vai onko sittenkin pula työntekijöistä, ketkä ovat valmiita tekemään töitä vähimmäispalkalla, joka hädin tuskin kilpailee sosiaaliturvan kanssa?
Työmarkkinoiden kentät ovat muuttuneet monella tapaa. Nopeasti meille on luotu uusi systeemi – nimittäin vuokratyöfirmat. Jos työpaikoilla suositaan tarvittaessa töihin kutsuttavia sopimuksia se luo epävarmuutta tulevaisuudesta, mikä saattaa karkoittaa ihmisiä muualle.
Tosin tilanne on ollut vaikea työvuorojen suunnittelun suhteen. Ravintolarajoitukset ovat vaihtuneet varsin tiuhaan tahtiin, mikä on vaatinut niin työntekijöiltä, kuin työnantajilta lisää joustavuutta jo todella hektiselle alalle.
Vaikka työntekijöitä olisi saatavilla, he eivät välttämättä omaa tarvittavaa ammattitaitoa tai työkokemusta. Jos ammattitaitoa arvostetaan ja sitä edellytetään työhön, sen pitäisi myös näkyä palkkakuitissa. Matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimuksessa ei tunneta koulutuslisiä. Hämmästyin itse ammattiin valmistuneena siitä, ettei kolmen vuoden koulutuksesta seurannutkaan korkeampaa palkkaa. Tosin tässä tullaan myös kysymykseen siitä, pystyykö ammatillinen koulutus tuottamaan oppilaista ammattitaitoisia vai valmistuuko koulusta täysin raakileita?
Ravintola-alaa on myös pidetty duunina, jota tehdään opiskelujen ohella. Väliaikaisena työnä. Alalla on paljon nuoria, vailla ymmärrystä omista oikeuksistaan ja ammatillisen järjestäytymisen hyödyistä. Väliaika duunareita ei välttämättä edes kiinnosta alan epäkohdat, koska tietävät työskentelevän alalla vain hetkellisesti.
aada uhlgrén
Ravintola-alan työehtojen vuoksi alaa ei oteta tosiasiallisena vaihtoehtona tulevaisuudelle, eikä ongelmia korjata. Itse pidän ratkaisuna tilanteeseen tuntuvia palkankorotuksia, jotta alasta saadaan vetovoimainen ja pitovoimainen.
Koronakriisin takia voi olla, että osa työnantajista ovat jopa palkanalennuksien puolella. ”Ei ole varaa maksaa tätäkään palkkaa”. Tällä kuitenkin voidaan kaivaa aikamoinen sudenkuoppa, sillä kulutuksen ja tuntienlisääntyessä vajaalla henkilökunnalla karkoitetaan vain lisää ihmisiä muualle.
Yksi syrjäytynyt ihminen maksaa elämänsä aikana reilu miljoona euroa. Siksi panostaminen mielenterveys- ja päihdepalveluihin on myös panostus talouteen. Se on myös työllisyystoimi, sillä ilman toimivia mielenterveys- ja päihdepalveluita menetämme paljon osaamista, työvuosia, potentiaalia ja rahaa roskikseen.
aada uhlgrén
Ongelmat ovat olleet käsillä jo ennen korona kriisiä ja lienee selvää, että korona on heittänyt lisää bensaa liekkeihin.
Rikoksia tehdään nykyään enemmän huumeiden vaikutuksen alaisena, kuin juovuksissa ja mielenterveysongelmat yleistyvät. Vuoden 2019 tilastojen mukaan 52,5 % työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia.
Laadukkaaseen hoitoon on päästävä ajoissa ja lääkkeetöntä hoitoa on oltava paremmin tarjolla. Kuitenkin ongelmien juuri syihin on pureuduttava resurssien lisäämisen lisäksi.
Miksi voimme entistä huonommin?
Liikumme liian vähän, olemme yksinäisiä – sosialisoinnin ja terveellisen tekemisen me korvaamme ruutuajalla. Köyhyys, epävarmat työmarkkinat. Samalla, kun keskitymme tupakoinnin lopettamiseen ja alkoholin myynnin vaikeuttamiseen – huumekauppa on netissä kaikkien saatavilla iästä ja kellonajasta huolimatta.
Joskus tuntuu, että ollakseen uskottava ja fiksu nainen: Täytyisi pukeutua korrektisti. Pitäisi käyttää meikkiä, muttei liikaa. Ei voisi käyttää räikeää huulipunaa. Glitteri, pinkki, korkokengät, tyttömäiset mekot tai ylipäätänsä naisellisuuden korostaminen kyseenalaistavat naisen älykkyysosamäärän ja tekevät hänestä turhamaisen. En ymmärrä miten ulkonäköönsä panostaminen on pinnallista. Kauniita asioita voi arvostaa, tekemättä niistä ainoita arvoja.
Ärsyttää kuinka seksuaalinen häirintä vaikuttaa naisten pukeutumiseen. Kuinka paljon helpompaa naisten on vain valita väljemmät vaatteet ja matalammat kengät, kuin kohdata häirintää. Tehdä itsestään huomaamattoman.
Olen feministi, koska kannatan tasa-arvoa miesten ja naisten välillä. Nainen joka kannattaa miesten polkemista alas tai pitää miehiä vähempiarvoisena on sovinisti, ei feministi.
aada uhlgrén
Pidän outona, kuinka moni suomalainen nainen kieltää olevansa feministi. Onko syynä vain tietämättömyys siitä, mitä se tarkoittaa?
Onneksi Suomessa tasa-arvo tilnne on hyvä. Olen kiitollinen, että olen syntynyt tyttönä Suomeen. Saamme käydä koulua kuukautisten aikana. Ei ole pakko mennä naimisiin. Sukupuolielimiäni ei silvota. Olisipa kaikilla maailman tytöillä näin.
”I want to love glitter and also stand up for the double standards that exist in our society. I want to wear pink and tell you how I feel about politics and I don’t think those things have to cancel each other out.”
Turun uudessa toriparkissa 90% autopaikoista ammottaa tyhjänä. Viereisessä Louhessakaan ei ruuhkaa ole. Tätä kaikkea ei voi laittaa koronan piikkiin. Toriparkissa parkkeeraus maksaa 3e/tunti. Itse meen töihin bussilla toriparkin viereen, koska en ajatellut maksaa parkista 2h palkkaa per päivä.
Joulukuussa, kun toriparkki oli ilmanen, siellä oli hyvin porukkaa. Jos keskustaa halutaan elävöittää, olisiko halvemmat parkkimaksut mitään?
Yksityisautoilua halutaan keskustassa vähentää ja lisätä pyöräily- ja kävelymahdollisuuksia. Miksi hyvien kulkuyheyksien autolla ja toimivan kevyen- ja julkisen liikenteen tarvitsee poissulkea toisiaan? Voidaan kehittää julkista liikennettä, mutta miksi autoilusta pitää samalla tehdä niin kallista ja vaikeaa.
En ymmärrä keskustan rauhoittamista autojen kustannuksella. Itse en ole huomannut mitään ongelmaa kulkea jalan keskustassa, autolla liikkuminen taas on vaikeaa ja kallista. Jos yksityisautoilua vähennetään keskustassa, pitäisi päästä siihen pisteeseen, että julkisella liikenteellä pärjäävät myös vuorotyötä tekevät ja perheelliset. Tästä tilanteesta olemme vielä aika kaukana, emmekä ole enään pitkään aikaan eläneet 8-16 yhteiskunnassa.
Ja kyllä. Ymmärrän pointin Turun ilmastotavoitteilla. Työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tärkeää ja välttämätöntä ilmastomme ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Se mitä en ymmärrä: Miksi Suomen täytyy olla ensimmäinen hiilineutraali maa vuonna 2035. Turun täytyi asettaa tavoitteet vielä korkeammalle. Vuoteen 2029. EU:n tavoite on siis vuonna 2050 ja Ruotsin 2045.
Kuka tämän kunnianhimon maksaa?
Keskustassa tai sen lähellä asuvalle nuorelle, opiskelijalle tai lapsettomalle elämä ilman autoa on varmasti todella toimiva ratkaisu. Kaikille se ei sitä ole. Eivätkä kaikki voi asua keskustassa. Sitä paitsi asuntojen hinnat… no siinä onkin juttua jo toiseen kannanottoon. Tällä hetkellä, jos omistat auton tai perheen, on todennäköisesti järkevämpää ajaa Myllyyn tai Skanssiin asioimaan. Sieltä löydät varmasti parkkipaikan ja vielä ilmaiseksi. Palvelut ovat lähellä toisiaan ja vältyt keskustan ruuhkalta.
Turun kaupungin pitäisi ennen kaikkea pitää keskusta kilpailukykyisenä ja pitää huoli siitä, että keskustan kivijalkaliikkeet ja ravintolat pysyvät elinvoimaisina.
Olin vieraana elämäni ensimmäisessä podcastissa! Se oli erittäin hieno kokemus ja siellä keskustelimme mm. seuraavista asioista:
”Joulu on tulossa, ja joulu on aikaa, jolloin halutaan muistaa läheisiä lahjoilla. Tätä myöten siitä onkin tullut kulutuksen juhlaa. Syödään valtavasti, hankitaan lahjoja ja vielä joulun jälkeen satsataan alennusmyynteihin.
Tuleeko joulusta kulutuskrapula vai voiko joulua viettää hyvällä omallatunnolla. Miten muut kulttuurit viettävät joulunaikaa, ja voimmeko oppia uusia tapoja? Voimmeko yhteisten keskustelujen kautta löytää hyviä vinkkejä, miten vähentää kulutusta tai viettää joulunaikaa hyvällä omallatunnolla?
Keskustelijana studiossa ovat Aada Uhlgren, Turun nuorin kuntavaaliehdokas ja kohta vastavalmistunut tarjoilija, Miina Saarinen, vastuullisista valinnoista kiinnostunut lukiolainen ja Eetti ry:n vastuullisuusasiantuntija, Maija Lumme. Keskustelua johdattaa konseptisuunnittelija Johanna Liipola.”
Itsekin olin menossa eilen ennen kello kuutta Parkin kentälle luistelemaan. Siellä oli kenttä täynnä porukkaa ja noin 20 metrin jono odottamassa sisälle. Päätimme tulla takaisin ennen sulkemista, kun on hiljaisempaa.
Miten olisi, jos Turussa olisi enemmän luistelukenttiä, ettei kaikkien tarvitsisi tunkea samaan paikkaan? Etenkin korona aikaan.
Talvisin olisi tärkeää tarjota paljon ulkoliikunta mahdollisuuksia Turkulaisille. Tekojäät on hyvä ratkaisu, kun ei täällä etelässä oikein ole enään kunnon talvia, jotta voisi mennä hiihtämään, laskettelemaan tai luistelemaan luonnon jäälle.
Lastensuojeluilmoitusten määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä vaan kasvaa. Lasten oikeuksien päivä meni jo, mutta silti on hyvä pohtia lasten oikeuksia ja velvollisuuksia. Miten autamme huumeongelmaisia lapsia? Mikä avuksi lastensuojelu.
Turun Sanomissa (16.10.) oli juttu vankila väkivaltaan puuttumisesta. Jutussa Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vankiloiden huumausainerikollisuus on yksi keskeisimmistä syistä lisääntyneen vankilaväkivallan taustalla. Uusi merkittävä turvallisuusuhka on Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehiin vapaa-ajalla kohdistuva väkivalta ja kuinka United Brotherhood pyörittää vankiloiden huumekauppaa ja on vakavimpien henkilökuntaan kohdistuvien väkivaltatekojen taustalla. Vaikeita asioita kieltämättä.
Se mikä tässä sai veren kiehumaan on se, että artikkelin vieressä on juttu siitä, kuinka suljettuihin vankiloihin esitetään tupakointikieltoa ja tämän tavoitteena on estää tupakoimattomalle henkilökunnalle ja vangeille koituvat terveyshaitat.
Olenko ainoa kenen mielestä tässä keskitytään täysin väärään asiaan? Puhutaan asioista, joista on helppo puhua? Jotain realismia peliin nyt. Ensin puhutaan vankilan huumekaupasta ja sitten tupakoinnin kiellosta. Vankiloissa väkivalta lisääntyy ja rikoksia tehdään nykyään melkein enemmän huumausaineissa, kuin juopuneena.
Ala-ikäisten on tänä päivänä helpompaa hommata huumeita, kuin alkoholia. Ei taideta huumekaupoilla kysyä papereita alle 30-vuotiailta tai huumekauppa sulkeudu klo: 21:00. Lastensuojelun asiakkuudet nousevat ja mielenterveysongelmat lisääntyvät.
Mutta hei, onhan se varsin hienoa, että meidän vankiloistamme tulisi savuttomia. Tupakointi on näissä asioissa pienin ongelma ja epäilen, että tupakoinnin kieltäminen voi lisätä entisestään vankila väkivaltaa ja ongelmia vankilassa. Voidaanko pikkuhiljaa keskittyä tosiasioihin ja suunnata resursseja siihen mikä oikeasti hyödyttää.
Aada Uhlgrén 